Finland / Suomi

Vastauksena median “sukupuuttotapahtumaksikin” kutsutun taloudellisen epävakauden, pandemian, disinformaation ja sodan aiheuttamille ongelmille, alalle on ilmestynyt kasvava joukko uudenlaisia riippumattomia uutismedioita.  

Vaikka perinteiset uutismediat ovat irtisanoneet yhä enemmän henkilöstöä kuluneen vuosikymmenen aikana, diginatiivit mediat ovat kukoistaneet kaikkialla Euroopassa täyttäen uutistyhjiöt, houkutellen pettyneitä yleisöjä ja kehittäen uusia tapoja tärkeiden tietojen jakamiseen

Huolimatta poliittisista, taloudellisista ja kielellisistä eroista tutkimukseemme sisältyvien yli 40 maan välillä, Project Oasis -hakemistossamme esitellyt 540 diginatiivia organisaatiota kohtaavat useita yhteisiä haasteita ja mahdollisuuksia.

Keskeisiä havaintojamme ovat mm. seuraavat:

• Toimitukset käyttävät sosiaalista mediaa sisältönsä kohdentamiseen nuoremmille yleisölle, lähettävät uutispäivityksiä Telegramin kautta välttyäkseen sensuroinnilta ja kouluttavat kansalaisjournalisteja heikommassa asemassa olevien yhteisöjen tavoittamiseksi.
• Yli 85 % mainitsee yhteisöllisten ja ihmisoikeuksiin liittyvien aiheiden olevan keskeisiä aihealueita uutissisällössään, jotka koskevat mm. sellaisia aiheita, kuten maahanmuutto, pakolaiset, sukupuoli ja feminismi.
• Yli 50 % käyttää erityisresursseja tutkivaan journalismiin, ja monet muodostavat liittoutumia voidakseen luoda rajat ylittäviä tarinoita.
• Yli 58 % tässä raportissa mainittujen median toimijoiden perustajista on naisia. Toimitukset panostavat erittäin vahvasti yhteistyöhön, ja niillä on yleensä vähintään kaksi perustajaa.
• Sekä naisia että miehiä sisältävien median toimijoiden liikevaihdot olivat suurimpia, keskimäärin 509 740 € vuodessa.
• Liiketoiminnan kehittämiseen investoivat toimijat rakentavat kestävämpiä organisaatioita. Toimitusten, joissa on vähintään yksi tulovirran kehittämiseen keskittynyt työntekijä, keskimääräinen vuosiliikevaihto oli kuusi kertaa suurempi kuin niillä toimituksilla, joilla kukaan ei hoida vastaavaa roolia – vastaavat luvut ovat 598 539 € ja 95 629 €.
• Yli puolet tässä tutkimuksessa mainituista median toimijoista on voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, ja monet voittoa tavoittelevista yrityksistä investoivat enemmän journalismiin kuin tuottojen kehittämiseen.
• Voittoa tavoittelemattomien median toimijoiden joukossa pääasiallisia tulonlähteitä ovat apurahat, yksityishenkilöiden lahjoitukset ja jäsenyydet (tässä järjestyksessä). Voittoa tavoittelevien toimijoiden joukossa tärkeimmät tulonlähteet ovat mainonta, digitilaukset ja apurahat.
• Tuottojen monimuotoisuus on keskeistä, mutta monet tulonlähteet eivät tarkoita parempaa menestystä. Kaksi–kuusi tulonlähdettä vaikuttaa olevan optimaalista kannattavuuden ja riippumattomuuden kannalta.
• Diginatiivit median toimijat vaihtelevat pienistä startupeista, jotka ovat yhteisöihinsä sitoutuneiden vapaaehtoisten perustamia, erittäin kannattaviin monen alustan toimituksiin, jotka saavat miljoonia sivustojen katselukertoja joka kuukausi ja ansaitsevat miljoonia euroja vuodessa.
• Vaikka vain harvat tässä tutkimuksessa mainituista median toimijoista ovat toimineet yli 20 vuoden ajan, yli puolet on aloittanut julkaisemisen viimeisen vuosikymmenen aikana. Suurin osa niistä on perustettu vuonna 2016.

Kannattavuus on vaikeasti saavutettavissa, eikä mitään yksinkertaista reittiä menestykseen ole. Monet haastattelemistamme median tekijöistä osoittavat kuitenkin, että on mahdollista löytää tukea, jota he tarvitsevat voidakseen palvella yhteisöjään.

”Ei oligarkkeja, ei maksumuuria. Vain sinun lahjoituksesi ja meidän työmme”, on vuonna 2009 perustetun tšekkiläisen diginatiivin mediatalo Deník Referendumin tunnuslause. Päätoimittaja Jakub Patočka kertoo meille toimintatavastaan: ”Lukijat, jotka haluavat väitellä artikkeleistamme [kommenttiosiossa], maksavat siitä tietyn maksun. Tällä lähestymistavalla saadaan vähäisiä tuloja, ja se auttaa myös edistämään keskustelua.”

Jäsenten lahjoitusten avulla toimivat mediayhteisöt edustavat mielenkiintoista toimintamallia, ja niitä on muutama hakemistoomme sisältyvistä julkaisuista. Yhdistyneessä kuningaskunnassa The Bristol Cable -julkaisun osuuskunnan jäsenet ovat myös ”demokraattisia osakkeenomistajia”. Tämä tarkoittaa, että he voivat osallistua organisaation vuosikokouksiin, äänestää toimituksellisista kampanjoista ja olla ehdolla liikkeenjohtoon osallistumattomaan johtokuntaan..

Suurin osa hakemistomme luomiseksi tutkimistamme median toimijoista on journalistien perustamia, ja niiden resurssit ja liiketoimintakokemus ovat usein rajalliset. Näistä haasteista (ja monista muista) huolimatta monet uskovat pystyvänsä kasvamaan lähivuosina.

Osa näistä toimijoista on media-alalla työskenteleville lukijoillemme jo tuttuja, mutta uskomme, että löydätte hakemistostamme muutamia yllätyksiä lukuisten inspiroivien eurooppalaisten esimerkkien joukosta. Tämä Project Oasis -hankkeen ensimmäinen versio ei kuitenkaan sisällä kaikkia toimituksia,

 joiden tulisi kuulua eurooppalaiseen hakemistoomme.

Moni tässä tutkimuksessa tekemistämme havainnoista on yhdenmukaisia aiempien tutkimushankkeidemme havaintojen kanssa, ja tarjotaksemme kattavamman kontekstin ja vertailukohtia olemme paneutuneet tarkemmin kaikkiin edellä mainittuihin keskeisiin havaintoihin julkaistavassa raportissa.

Tämä tutkimushanke on toteutettu käyttäen menetelmää, jonka kehitimme SembraMediassa alkaessamme kartoittaa vastaavan tyyppisiä mediataloja Latinalaisen Amerikan, Espanjan ja Yhdysvaltojen espanjankielisissä yhteisöissä vuonna 2015. Project Oasis -hankkeen aloittamisen jälkeen vuonna 2022 siihen on osallistunut yli 60 henkilöä, mukaan lukien 34 paikallista tutkijaa,  jotka ovat kartoittaneet median kenttää, analysoineet ja tehneet haastatteluja yli 30 kielellä.

On tärkeää huomata, että tämä raportti ja mediahakemisto eivät edusta lopullista, kattavaa luetteloa kaikista itsenäisistä digitaalisen median edustajista Euroopassa. Toivomme, että tämä on vain ensimmäinen vaihe jatkuvassa tutkimushankkeessa, jonka kehittämistä aiomme jatkaa.

Meitä ovat inspiroineet näiden media-alan keulahamojen innovaatiokyky, määrätietoisuus ja rohkeus, ja heidän tuottamansa, usein palkittu, journalismi. Olemme kiitollisia, että he ovat suoneet tutkijoillemme aikaa kiireisestä aikataulustaan.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Project Oasis -hakemistossa esiteltyjen kaltaisten erilaisten mediatalojen esiinnostaminen voi auttaa niiden tekijöitä vaihtamaan tietoa, tekemään yhteistyötä, parantamaan omaa näkyvyyttään ja saamaan tunnustusta organisaatioilta, jotka voivat tarjota sitä ratkaisevan tärkeää tukea, jota diginatiivit toimitukset tarvitsevat ja ansaitsevat voidakseen jatkaa työtään.

Lehdistönvapaus

Kuten Toimittajat ilman rajoja -järjestö on kertonut, Suomi on yksi harvoista maista, joissa ”medialla on ilmaisunvapaus”. Nykyiset sananvapautta ja median vapautta suojaavat lait ovat Suomen perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa säädettyjä. Riippumaton julkisen sanan neuvosto on antanut eettisiä suosituksia journalisteille, ja ne toimivat hyvään journalistiseen tapaan perustuvan itsesääntelyn perustana. Valtaosa suomalaisista mediataloista on liittynyt julkisen sanan neuvoston jäseneksi. Toimittajat ilman rajoja -järjestö kertoo kuitenkin, että verkkohäirintä ja uhkailu ovat suomalaisten journalistien kokemia ongelmia.

Markkinoiden rakenne ja keskittyneisyys

Suomen media on pääasiassa riippumatonta, eikä sillä ole poliittisia kytköksiä. Yle (Suomen yleisradio) on valtaosin valtion omistama, mutta tämä ei vaikuta sen journalistien raportointiin tai virkanimityksiin, Yle kertoo. Median omistajuus on keskittynyt muutamaan suureen yhtiöön (Sanoma, Yleisradio, Alma Media, MTV ja Keskisuomalainen ovat niistä suurimpia). 

Suomen luetuin verkkouutislehti on Alma Median julkaisema Iltalehti, joka tavoittaa joka viikko noin 2,86 miljoonaa lukijaa julkaisun omien tietojen mukaan. Iltalehti kertoo myös, että Helsingin Sanomat ja Aamulehti ovat luetuimmat sanomalehdet; HS:lla on 601 000 ja Aamulehdellä vastaavasti 173 000 lukijaa. Yleen luottaa 83 % suomalaisesta yleisöstä Ylen raportin mukaan. Vaikka TV-uutiset ovat Ylen pääasiallinen tiedonvälityskanava, nuoremmat sukupolvet käyttävät koko ajan enemmän sen verkkosisältöjä, Yle kertoo.

Journalistista sisältöä on saatavillaa muunmuassa suomeksi, ruotsiksi ja saameksi sekä joillain vähemmistökielillä. Suomi on virallisesti kaksikielinen, ja lisäksi saame on saanut Suomessa virallisen kielen aseman.

Median rahoitus

Yle saa rahoituksensa verovaroista. Muiden mediatalojen tapauksessa tärkeimmät tulonlähteet ovat tilaajat ja mediamyynti. Vuonna 2021 kuluttajamyynti vastasi 62 prosenttia ja mediamyynti 38 prosenttia ammattijärjestö Uutismedian liiton jäsenten nettomyynnistä. Suhteellisen suuri osa tilaajista (19 %) maksaa verkkouutisista, kertoo Reuters Institute for the Study of Journalism vuoden 2022 Digital News Report -raportissaan. Raportissa todettiin myös, että suomalaiset mediatalot tavoittelevat kasvavassa määrin tilausmaksuja tulonlähteenä, ja jotkin mediatalot ovat alkaneet käyttää maksumuureja.

Ylen julkaisemaa verkkosisältöä rajoittava laki tuli voimaan vuonna 2022. Lain mukaan kaiken Ylen verkkosisällön on sisällettävä audiovisuaalisia elementtejä (tietyin poikkeuksin). Laki tuli voimaan seurauksena valituksesta, jonka mukaan Ylen kirjallisessa muodossa olevat verkkouutiset rikkovat Euroopan unionin valtionapulainsäädäntöä ja asettavat riippumattomat uutistalot epäsuotuisaan asemaan.

Hakemistoon sisältyy viisi diginatiivien mediaorganisaatioiden profiilia. 

Diginatiivit mediatalot Suomessa palvelevat monipuolisia yleisöjä, joihin kuuluu esimerkiksi erityisalojen, kuten pelien tai metallimusiikin, harrastajia, sekä erilaisia taiteista, kulttuurista ja yhteiskunnasta kiinnostuneita lukijoita. Monet toimitukset keskittyvät palvelemaan tiettyä kohderyhmää, esimerkiksi vähemmistöryhmiä, “meiltä meille” -periaatteella..  alustoilla on usein selkeät osallistumisohjeet, jotka kannustavat uusia median tekijöitä journalismin pariin. 

Vaikka valtaosa alustoista keskittyy paikallisille lukijoille, katselijoille ja kuuntelijoille suunnattuun raportointiin, useilla kielillä luotu sisältö pystyy tavoittamaan myös muita pohjoismaalaisia, eurooppalaisia ja maailmanlaajuisia yleisöjä. 

Digimedioiden tekijät hyödyntävät myös verkossa tapahtuvan tarinankerronnan antamia mahdollisuuksia ja pyrkivät erottumaan perinteisistä ilmaisumuodoista esimerkiksi pitkillä digitaalisilla esseillä, käyttäen sosiaalista mediaa pääjulkaisualustanaan. 

Diginatiivit mediat toimivat Suomessa usein apurahalla, mutta liiketoimintannan kannattavana pitämiseen on myös muita innovatiivisia tapoja. Osana Project Oasis -tutkimusta haastatellut yritykset ovat kertoneet, miten ne ovat löytäneet tapoja tehdäyhteistyötä muiden yritysten kanssa säilyttäen samalla toimituksellisen riippumattomuuden. Diginatiivit julkaisijat ovat myös onnistuneesti tuottaneet projekteja yhteistyössä vakiintuneempien media-alan yritysten kanssa.

Suomen diginatiivi mediaympäristö on monipuolinen seos vakiintuneita toimituksia ja pienempiä toimijoita. Vaikka ydintiimit ovat pieniä, pyrkimyksenä on usein nostaa esiin uusia media-alan osaajia – ja maksaa heille heidän työstään. Vähemmistön äänten heikkoon näkyvyyteen valtavirran mediassa on pyritty puuttumaan selkeillä toimilla. Valtaosa media-alan tuottajista käyttää verkkosivustoja pääalustanaan, mutta esiin on nousemassa myös joitakin pääasiallisesti sosiaalisessa mediassa toimivia tuottajia. Taiteet, kulttuuri ja kirjallisuus eri muodoissaan ovat useiden digimedioidenpainopistealueita, mikä kertoo siitä, että näitä alueita koskevalla journalismilla saattaisi olla lisäkysyntää.

Viimeksi päivitetty: tammikuu 2023